Tässä artikkelissa otamme haltuun DNS-perustermit, kuten verkkotunnuksen ja IP-osoitteen. Ihan aluksi on kuitenkin varmasti tarpeen kerrata, mikä DNS on ja mistä englanninkielisistä sanoista se on lyhennetty. DNS on siis lyhenne sanoista Domain Name System ja sillä viitataan internetin nimipalvelujärjestelmään. Tämä järjestelmä muuntaa verkkotunnukset IP-osoitteiksi. Internetissä laitteet käyttävät keskinäisessä kommunikoinnissaan numeerisia osoitteita, jotka ovat helppoja roboteille, mutta joita tavallisen ihmiskäyttäjän on vaikeaa muistaa. DNS-palvelun ansiosta numeeriset osoitteet on kuitenkin mahdollista muuntaa helpommin muistettaviin nimiin. Tämän lisäksi DNS reitittää sähköpostin eli sillä on itse asiassa kaksi tärkeää tehtävää. Jatketaanpa seuraavaksi hieman syvemmälle DNS:n maailmaan ja tutustutaan tärkeimpiin DNS-termeihin.
Verkkotunnus
Verkkotunnuksesta käytetään myös nimeä domain ja se on kirjaimista koostuva nimi. Esimerkiksi domainkeskus.com on verkkotunnus. Verkkotunnus on huomattavasti helpompi muistaa kuin pitkät numeeriset IP-osoitteet, joiden avulla laitteet kommunikoivat keskenään internetissä. Verkkotunnuksen avulla ihmiskäyttäjän on siis huomattavasti helpompi löytää haluamaansa osoitteeseen.
IP-osoite
IP-osoite on yksilöitävä numeerinen osoite, joka auttaa tunnistamaan laitteen netissä. IP on lyhenne englanninkielisistä sanoista Internet Protocol. DNS-järjestelmän avulla verkkotunnukset muuntuvat automaattisesti numeerisiksi IP-osoitteiksi.
TLD
TLD on ylätason verkkotunnus eli Top Level Domain. Käytännössä TLD on pisteen jälkeen tuleva verkkotunnuksen osa eli esimerkiksi .com, .net tai .fi.
FQDN
FQDN on lyhenne sanoista Fully Qualified Domain Name. Sillä siis viitataan täysin määriteltyyn verkkotunnukseen tai täysin hyväksyttyyn verkkotunnukseen. FQDN tunnetaan myös absoluuttisena verkkotunnuksena ja se määrittää verkkotunnuksen täsmällisen sijainnin Domain Name System -puuhierarkiassa. Samalla FQDN määrittää jokaisen toimialuetason, kuten juurivyöhykkeen sekä ylätason verkkotunnuksen.
Anycast DNS
Anycast DNS -verkkotekniikan avulla voidaan yhtä IP-osoitetta soveltaa useilla eri palvelimilla. Tämän ansiosta IP-etuliitettä on mahdollista mainostaa useista eri sijainneista. Kun verkkokäyttäjä napsauttaa linkkiä vieraillakseen nettisivulla, verkko päättää, minne se reitittää käyttäjän pyynnön. Verkko tekee päätöksen palvelinten saatavuuden sekä reititysprotokollien perusteella. Anycast DNS -tekniikan avulla voidaan sallia useiden palvelimien tai laitteiden yhteyden muodostaminen verkkoon samalla IP-osoitteella.
Dynaaminen DNS
Dynaaminen DNS, josta käytetään myös lyhennettä DDNS, viittaa dynaamiseen verkkotunnusjärjestelmään. Tämän palvelun avulla voidaan kartoittaa internetin verkkotunnuksia IP-osoitteiden perusteella, ja sen avulla on mahdollista käyttää omia kotitietoja, olipa käyttäjä missä päin maailmaa tahansa.
DNSSEC
DNSSEC on lyhennetty sanoista Domain Name System Security Extensions ja sillä viitataan nimipalvelun tietoturvalaajennukseen. Tämän laajennuksen avulla voidaan varmistaa, että nimipalvelimelta saadut tiedot ovat alkuperäisiä ja eheitä. Laajennus kehitettiin alunperin silloin, kun pyrittiin ratkaisemaan DNS-palveluihin liittyviä haavoittuvuuksia. DNSSEC-laajennuksen turvallisuutta lisäävät julkista avainta käyttävä salausmenetelmä sekä digitaalinen allekirjoitus.
DNS-zone
DNS-zone eli DNS-vyöhyke tarkoittaa tiettyä järjestelmänvalvojan tai organisaation hallinnoimaa DNS-nimiavaruuden osaa Domain Name Systemissä. DNS-zonea voidaan kuvata myös hallintatilana, jossa on mahdollista hallita tarkasti erilaisia DNS-komponentteja.
DNS-tietueet
DNS-tietueiden avulla hallitaan verkkotunnuksen erilaisia ohjauksia ja määritellään kaikki sellaiset tiedot, joita tarvitaan, jotta verkkotunnus saadaan ohjattua erilaisten palveluiden eri palvelimille. DNS-tietueita voidaan lisätä tai poistaa DNS-hallinnan kautta. On olemassa useita erilaisia DNS-tietuetyyppejä, kuten A-tietue, CNAME-tietue, MX-tietue ja TXT-tietue.
Edellä mainituista DNS-tietuetyypeistä A-tietue on ensisijainen tietue. Sitä käytetään yhdistämään verkkotunnus IP-osoitteeseen. CNAME-tietue puolestaan osoittaa sivuston URL-osoitteeseen. Sen avulla verkkotunnukseen on mahdollista liittää etuliite, jonka avulla käyttäjä voidaan johdattaa vaikkapa verkkotunnuksen alla toimivaan yrityksen verkkokauppaan.
MX-tietueen avulla voidaan hallita sähköpostiosoitteita sekä varmistaa sähköpostiviestien päätyminen postilaatikkoon. TXT-tietueen ansiosta on mahdollista varmistaa verkkotunnuksen omistajuus. Lisäksi sen avulla voidaan määrittää sähköpostin lähettäjän käytäntöjä.
Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä asiakaspalveluumme chatissa, sähköpostitse tai puhelimitse! Chattipainike löytyy esimerkiksi tämän sivun oikeasta alakulmasta.
